Polenka treenaa

(Otsikosta tuli mieleen BBC:n Sherlock-sarjan Moriarty. On muuten ihan mainio minisarja, oon ihan fangirl. Suosittelen lämpimästi. Viime aikoina olen addiktoitunut muihinkin sarjoihin, esim. iki-ihanaan White collariin.)

Olen lukenut kaikkien muiden blogeja ahkerasti, mutta oma blogini on jäänyt paitsioon. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että treenit olisivat :) Kuten viime aikaisista kirjoituksistani on voinut päätellä, minulla on tässä ollut nyt elämänvaihe, johon on liittynyt aika paljon kiirettä, vähäistä unta ja stressiä. Enää en ole varsinaisesti kiireinen, mutta silti tuntuu, että joka suunnasta tulee painetta. Siksi monet tällaiset ns. turhat mutta nautinnolliset asiat, kuten esimerkiksi blogin pitäminen, ovat jääneet vähemmälle. Blogi ei kuitenkaan ole kuollut eikä kuopattu!

Sain voimakauteni päätökseen, ja ennätykset nousivat ihan ok:sti. Hieman parempaankin olisi ollut mahdollisuutta, mutta maksimiviikko osui juuri kuusipäiväiselle työviikolle ja parin viikon työputken keskelle, ja olin aika lopussa. Penkkimaksimi nousi 40 kg -> 47,5 kg ja maastaveto 80 kg -> 90 kg. Nyyh, olen kyllä heikko, etenkin penkin suhteen. Kyykkyä en loppujen lopuksi testannutkaan, koska en yksinkertaisesti pääse edes ilman painoja niin alas, että suoritus olisi puhdas voimanostosuoritus. Oikeasti, kuka kertoo, miten lonkat saa toimimaan? Mie kun menen kyykkyyn, niin tuntuu ihan kuin lonkissa/lonkankoukistajissa joku ottaisi kiinni niin, etten pääse alas asti. Ilman painojakin siis saan korkeintaan reidet maan tasoon, mutta en lonkkanivelta polviniveltä alemmaksi, kuten pitäisi. Hermot menee!

Nyt sitten alkoi saman valmentajan kanssa uudenlainen treeni: nyt paino kuriin ja paljon tiukkaa massatreeniä. Edelleen neljä kertaa viikossa salitreeni, ylä- ja alakropalle kummallekin voima- ja pumppitreeni. Eilen tein ylävartalon pumppitreenin, ja tänään jopa peukaloa liikuttavat lihakset ovat kipeät :D Ei hemmetti, en kyllä jaksa tänään lähteä painimaan.

Olen yrittänyt rauhoittaa elämääni ja karsia tekemistä päivistä. Työtunnit ovat vähentyneet, vaikka satunnaisesti tuleekin pitkiä päiviä. Esimerkiksi tiistait ja torstait ovat normiviikolla helppoja: olen töissä vain klo 6-8. Näinä päivinä en kyllä saa mitään tehtyä, päivä menee hengaillessa, koiran kanssa kävellessä ja torkkuessa. Ja se sopii minulle, tarvitsen sitä. Tenttikirjoja pitäisi lukea, mutta en jaksa. Haluan vain torkkua sohvalla välillä lukien ja nauttia lumikeleistä koiran kanssa. Haluan rentoutua! Ihanaa, että olen löytänyt aikaa myös tv-sarjojen fanaattiseen katsomiseen avomieheni kanssa. Kertoo siitä, että kiire on kaikonnut. Olen myös yrittänyt olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että en jaksa käydä joka kerta MMA-treeneissä, koska tarvitsen myös palautumista. Ylipäänsä yritän olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että nautin sohvalla makaamisesta ja käytän päiväni turhaan kotona puuhasteluun, en juokse vaan tallustelen koiran kanssa... Minulla on oikeus!

Koulu tuo hieman paineita. Tenttejä ei ole saanut tehtyä siihen tahtiin kuin pitäisi, ja ensi viikolla alkaa graduseminaari. Kesän aikana pitäisi saada gradu tehtyä. Rahapula ei siis helpota koskaan, koska en sitten kerkeä kesällä tehdä töitä normaalia enempää. Haluan vain tuon koulun nyt pois alta. Ajattelin hakea Islolle opiskelemaan urheiluhierojaksi, se alkaisi syksyllä. Olisi ihanaa aloittaa joku kiinnostava koulu, tuo yliopisto tuntuu nyt niin pakkopullalta.

Hirveä vuodatus taas :)

Selitys otsikkoon:

Päätin kerrankin osallistua arvontaan, ja mainostan hieman sen takia täällä arpojan eli Sateenvarjomiehen blogia. Kannattaa tutustua, siinä on liikunnallinen ja terveisiin elämäntapoihin ihanan järkevästi suhtautuva nuori nainen!

Aloitin tällä viikolla MMA:n peruskurssin. Teki mieli päästä hieman mähisemään pitkästä aikaa, ja nämä treenit ovat aiemmin illalla kuin jujutsu, joten jaksan mennä, ja pääsen vielä ajoissa kotiin nukkumaankin. Siellä sitä hikoillaan 30 pojan kanssa. (Sanon pojan, koska moni vaikuttaa olevan juuri täysi-ikäisyyden kynnyksellä.) Sain hieman katseita, kun ilmestyin ekoihin treeneihin. Kaikki yrittivät leikkiä, etteivät tuijota, mutta yrittivät silti silmäkulmasta vilkuilla. Kyllä hymy hyytyi, kun olin niin hyvä alkulämmittelyissä :D Tehdään niin perus kamppailutreenien lämppiä, että kaikki liikket ovat olleet tuttuja jujutsusta. Meikä vetelee menemään, suurin osa ähisee ja miettii, miten tämä nyt tehtiinkään. Pelkästään tuon perusteella ohjaaja kävi kysymässä minulta, mitä lajitaustaa miulla on. Harmi, etten ole ihan yhtä hyvä esim. painimisessa :D

Jänniä juttuja: Aloitin viime viikolla vetämään yliopiston henkilökunnan kuntosalivuoroa! Käytännössä käyn siis kerran viikossa pitämässä kouralliselle keski-ikäisiä naisia jonkin sortin kuntopiirin :) Muitakin jänniä juttuja on, mutta niistä lisää, kunhan tiedän enemmän...

Yritän vähentää tietokoneen käyttöä, ja aika on muutenkin kortilla. Anteeksi siis laiska päivitystahti.

On ollut tässä mahtavia salitreenejä. Olen etenkin maastavedossa ihan fiiliksissä - en ikinä tunne itseäni yhtä terveeksi, kauniiksi ja itsevarmaksi kuin hyvin sujuvissa treeneissä. <3 Itsetunnolle tekee niin hyvää huomata jaksavansa, pystyvänsä ja osaavansa. Eilen tein penkissä 5 toistoa parin kuukauden takaisella ykkösmaksimilla.

Minun tavoitteeni vuodelle 2012:
- Terve unimäärä: Pyrin aluksi 6,5-7 tuntiin yössä, ja koitan nostaa pikkuhiljaa. Tämä on vaikeaa, herään nimittäin töihin aina ennen viittä.
- Stressi pois. Aloitin soittamalla pomolle ja sanomalla, että tunteja pitää vähentää, en jaksa. Teki hyvää. Toki palkan pieneneminen harmittaa tässä köyhyydessä, mutta en halua palaa loppuun. Pitäisi vielä aloittaa gradukin tässä parin kuukauden sisään, vaikka en jaksa edes lukea tentteihin.
- Venyttely: Suljen koneen n. 60-30 min ennen nukkumaanmenoa, pesen hampaat ja venyttelen loppuajan kirjaa lukien. Tämä päätös on pitänyt jo 3 iltaa :D
- Kovemmat tulokset salilla - en ole vielä osannut päättää numeroita. Joku 100 kilon mave olisi kova, mutta en tiedä, kuinka realistinen se on, jos tällä hetkellä ykkösmaksimini on joku 80 kiloa.
- Rasvat pois keskivartalosta: Olen jumaliste aikuinen ihminen, kyllä miun pitäisi osata katsoa, mitä suuhuni laitan. Jos rasvaa on liikaa, se on tasan oma vikani. Huomenna minulle tulee postissa Precision Nutritionin matskua, ja olen siistinyt ruokavaliostani siinä rehottaneet herkut. En ole dieetillä, jotta treeni ei kärsi, mutta kunhan ruokavalio on reilassa, uskon, että rasvaa lähtee joka tapauksessa. Loppuvuonna tuli pistettyä kirjaimellisesti läskiksi...

Kohta alkaa treenissä hermostollinen harjoittelu ja voimakausi, kääk. Challenge accepted!

En voi tällä hetkellä hyvin. Olen taas kipeänä - tällä kertaa kunnon nuha, ei onneksi kuumetta. Treenaaminen on silti jäänyt. Huomenna haluan jo pitkälle kävelylle, katsellaan sitten, voiko muuta. Ilmiselvästi olen laiminlyönyt levon, ennen kaikkea siis nukkumisen. On niin paljon juttuja menossa, että pitäisi huolehtia siitäkin puolesta. En ole pystynyt treenaamaan kahteen viikkoon kuin muutaman treenin (ekana oli kevyt viikko, joka oli niin kiireinen ja stressaava, että suosiolla jätin ne kevyetkin treenit minimiiin, nyt olen sitten ollut kipeänä...) ja olen harrastanut lohtusyömistä, joten nyt on harvinaisen pulska ja plösö olo. Ärsyttää, että salitreeni ei ole sujunut suunnitelmien mukaan, edellisellä viikolla olisi startannut peruskuntokauden voimanostotreeni. No, tällä viikolla teen sen mitä pystyn, mikä ei ole paljoa, koska olen vielä nuhainen, ja viikonlopun olen Jyväskylässä ja tien päällä. Toivottavasti ensi viikolla voisin polkaista treenit taas kunnolla käyntiin!

Uusi tukka piristää :) Kävin kampaajalla kerrankin myös värjäämässä pääkarvani, koska minulla oli -50%-ale vakkaripaikkaani. Edelleen epäsymmetrinen, toiselta puolelta lyhyt malli, nyt värinä vaaleanruskea vaaleilla raidoilla. Mukavaa vaihtelua, ja hyvältä näyttää :)

Tänään jänskättää, kivassa mielessä.

Ensinnäkin, pääsen tänään ekaa kertaa ihan oikeasti ohjaamaan kuntosalille. Menen tekemään yhden tuurauksen salillemme, kun oikea ohjaaja on kipeänä. Olemme hyvää pataa salin omistajan kanssa, ja rupatellessamme koulutuksestani hän kysyi, olisinko halunnut tehdä tuon ohjauksen. Hommahan on helppo, koska ohjelma on valmiiksi tehty, minun täytyy vain opastaa. Lisäksi kyseessä on aloittelijan ohjelma, jossa on lähes yksinomaan laitteessa tehtäviä liikkeitä. Jänskättää silti. Lupasin tehdä tuon ilmaiseksi (laskeskelin nimittäin päässäni, että sivutuloveron jälkeen en saa kyllä varmaan mitään) näytteen omaisesti, eli jos asiakas on tyytyväinen, saan tehdä ehkä enemmänkin tuurauksia! :) Siihen mennessä pitää selvittää ja miettiä tuota veroasiaa.

Toiseksi jänskättää, koska jätimme eilen asuntohakemuksen ihanaan, vastarempattuun kolmioon, ja tänään tai luultavammin huomenna tulee puhelu, kuinka kävi. Meillä on nytkin ihana asunto, mutta kovin pieni, joten olisi ihanaa. Ei ole toisaalta masennuksen paikka, jos ei lykästä.

Sekin jännittää että huomenna soluttaudun helsinkiläisten pt-putken ekalle lähijaksolle.

Vähän jännittää myös tuleva harjoitusasiakkuus, sovin nimittäin eilen jo yhden tutun tutun kanssa asiasta! Mielessä on jo vaikka kuinka paljon ideoita asiakkaani pään varalle :)

Olen koko viikon puhunut kaikille, että onpa pitkästä aikaa hyvä olo. Stressi helpotti, mieliala oli korkealla, nukuin paremmin, tapahtui kaikkea kivaa, oli mitä odottaa. Huomenna olisi ollut lähtö Jyväskylään pt-koulutuksen ekalle lähijaksolle, ja lauantaiksi oli sovittu vanhojen kavereiden kanssa juhlat, joihin olin ostanut kaiken mekosta ja koruista lähtien. Mitä tapahtuu päivää ennen lähtöä? Herään yöllä oksentamaan, ja olen koko päivän yli 38 asteen kuumeessa. En koko päivänä saanut syötyä kuin kaksi hedelmää. Nyt sain buranaa poikaystävän tullessa töistä, joten pystyy istua vähän koneellakin. Muuten olen maannut tylsistyneenä sängyssä, en ole jaksanut edes lukea kirjaa.

Sen lisäksi että missaan koulutuksen ja juhlat, missaan ensi viikonlopuksi suunnitellun mökkireissun, koska sinä viikonloppuna olisi sama lähijakso Helsingissä, ja se on ainoa paikka ja ajankohta, joka on minulle mahdollinen.

Ehkä herään vielä huomenna puoli kuusi kuulostelemaan oloa (juna lähtee seiskalta), mutta tämän päivän kamalan olon perusteella en usko, että voin huomenna olla niin hyvässä kunnossa, että jaksan istua junassa 4 h ja opiskella viikonlopun aikana 16 h.

Kaiken kruunaa se, että en saa palkkaa tältä enkä huomiselta päivältä: Eka saikkupäivä on omavastuupäivä, ja huominen oli aikoja sitten sovittu palkattomaksi vapaaksi reissua varten. Voi perkele.